Le Pouls Du Monde

LukujonossaJos mietit miksi lempikirjasi ei tänäkään vuonna voita Finlandiaa 😅Yhden kirjan lähettäminen kisaan maksaa nykyään 300 euroa, ja lisäksi Kirjasäätiölle pitää toimittaa seitsemän painettua nidettä.Osallistumismaksut vuosittain: 2016: 85 € (Lähde: HS) 2017: ? 2018: ? 2019: 90 € (Lähde: Jalkisanat.com) 2020: ? 2021: 100 € (Lähde: Kirjasäätiö) 2022: 100 € (Lähde: Kirjasäätiö) 2023: 150 € (Lähde: Kirjasäätiö) 2024: 200 € (Lähde: Kirjasäätiö) 2025: 300 € (Lähde: Kirjasäätiö)<a href="https://mstdn.social/tags/kirjamastodon" class="mention hashtag" rel="nofollow noopener" target="_blank">#kirjamastodon</a>

teemuki"Tässä voisi miettiä, mikä on nykyisin normaalia. Ihmiset antavat sormenjälkiään kännyköihin ja kaupallisiin välineisiin. Kamera ja mikrofoni ovat jatkuvasti päällä ja ne kulkevat koko ajan mukanamme. Kyse on räikeästä itsesuojelun puutteesta, mutta se on normaalia. Omista oikeuksista, vaikkapa oikeudesta ei-seuraamiseen, luovutaan todella helposti."<a href="https://yle.fi/a/74-20150798" rel="nofollow noopener" translate="no" target="_blank">https://yle.fi/a/74-20150798</a><a href="https://piipitin.fi/tags/Valvontakapitalismi" class="mention hashtag" rel="nofollow noopener" target="_blank">#Valvontakapitalismi</a> <a href="https://piipitin.fi/tags/KirjaMastodon" class="mention hashtag" rel="nofollow noopener" target="_blank">#KirjaMastodon</a> <a href="https://piipitin.fi/tags/Romaanit" class="mention hashtag" rel="nofollow noopener" target="_blank">#Romaanit</a> <a href="https://piipitin.fi/tags/Kouvola" class="mention hashtag" rel="nofollow noopener" target="_blank">#Kouvola</a>

SallaFinlandia-diktaattorit ja lautakunnat tälle vuodelle on valittu.Kauno: Maija Vilkkumaa Lanu: Mustafe Muuse Tieto: Antti KuronenKyllähän nämä aina herättää kysymyksiä valitsijoiden henk.koht. mieltymyksistä, mutta lautakunnathan se varsinainen portinvartija ovat. Esim. kirjakaupat ja markkinointiväki sekä toimittajat ovat yleensä hyvin edustettuina. Kaipaisin lanuraatiin esim. lisää kuvituspuolen näkemystä.<a href="https://www.ts.fi/kulttuuri/6607225" rel="nofollow noopener" translate="no" target="_blank">https://www.ts.fi/kulttuuri/6607225</a><a href="https://mementomori.social/tags/kirjamastodon" class="mention hashtag" rel="nofollow noopener" target="_blank">#kirjamastodon</a> <a href="https://mementomori.social/tags/kirjat" class="mention hashtag" rel="nofollow noopener" target="_blank">#kirjat</a> <a href="https://mementomori.social/tags/finlandia" class="mention hashtag" rel="nofollow noopener" target="_blank">#finlandia</a> <a href="https://mementomori.social/tags/lanu" class="mention hashtag" rel="nofollow noopener" target="_blank">#lanu</a> <a href="https://mementomori.social/tags/kirjallisuuspalkinnot" class="mention hashtag" rel="nofollow noopener" target="_blank">#kirjallisuuspalkinnot</a>

Jere VartiainenEilen tapahtui sitten Ylen Kulttuuricocktail Live, jossa olin vieraana Rauhatädin kanssa Iida Rauhalammin ja Pietari Kylmälän jututettavana. Alkuun tykittelin mitä mies -tekstin. Päivä oli pitkä ja jänskäisä, mutta hieno kokemus oli eka kertani telkkarissa! (viimeisessä kuvassa fiilis kävellessä takaisin hotellille) Valitettavan lyhyeksi jäivät kyllä juttelut kameran edessä - runua kun puhutaan niin enhän haluaisi lopettaa ollenkaan, tietenkään. Jos minä olisin saanut päättää, jatkaisimme yhä, ja siis, voi olla että reilu 20 salilla käyvää hevosta saisi minut viimein, lopulta, revittyä mikin ääreltä, mutta takaan, että niillä hepoilla olisi perselihakset aika kipeät loppuviikon ajan. Ohjelma on katsottavissa tallenteena Yle Areenassa, pistän linkin vielä vaikka kommentteihin. EDIT: No sama lisätä postaukseenkin: <a href="https://areena.yle.fi/1-72503714" rel="nofollow noopener" translate="no" target="_blank">https://areena.yle.fi/1-72503714</a>Kiitos kutsusta, Yle ja etenkin Pietari, mielelläni lähden tämmöisiin jatkossakin! Runous! <a href="https://mementomori.social/tags/runous" class="mention hashtag" rel="nofollow noopener" target="_blank">#runous</a>  <a href="https://mementomori.social/tags/lavarunous" class="mention hashtag" rel="nofollow noopener" target="_blank">#lavarunous</a> <a href="https://mementomori.social/tags/kirjallisuus" class="mention hashtag" rel="nofollow noopener" target="_blank">#kirjallisuus</a> <a href="https://mementomori.social/tags/Kirja" class="mention hashtag" rel="nofollow noopener" target="_blank">#Kirja</a> <a href="https://mementomori.social/tags/et%C3%A4isyysleikki" class="mention hashtag" rel="nofollow noopener" target="_blank">#etäisyysleikki</a> <a href="https://mementomori.social/tags/Aviador" class="mention hashtag" rel="nofollow noopener" target="_blank">#Aviador</a> <a href="https://mementomori.social/tags/kissat" class="mention hashtag" rel="nofollow noopener" target="_blank">#kissat</a> <a href="https://mementomori.social/tags/kissateepaidat" class="mention hashtag" rel="nofollow noopener" target="_blank">#kissateepaidat</a> <a href="https://mementomori.social/tags/jerevartiainen" class="mention hashtag" rel="nofollow noopener" target="_blank">#jerevartiainen</a> <a href="https://mementomori.social/tags/kirjamastodon" class="mention hashtag" rel="nofollow noopener" target="_blank">#kirjamastodon</a> <a href="https://mementomori.social/tags/runomastodon" class="mention hashtag" rel="nofollow noopener" target="_blank">#runomastodon</a>

Sami MäättäTästä se lähtee! <a href="https://mstdn.social/@katjakontturi" class="u-url mention" rel="nofollow noopener" target="_blank">@katjakontturi</a> Oon aika pitänyt Don Rosan sarjakuvista, joten tähän syventyyn ihan mielellään.<a href="https://mementomori.social/tags/kirjamastodon" class="mention hashtag" rel="nofollow noopener" target="_blank">#kirjamastodon</a>

msaariMaria Laakso: Taltuta klassikko goes länsimainen kirjallisuus Tammi, 2021Kuuntelin Takakansi-podcastista Maria Laakson haastattelun ja sen innostamana nappasin lukuun koko Taltuta klassikko -sarjan.Klassikkokirjallisuushan kiinnostaa: tämän kirjan kuudestatoista klassikosta olen lukenut puolet ja loputkin olivat muuten tuttuja. Laakson tapa käsitellä klassikoita on kaikkea muuta kuin tomuinen. Tämä on hauska kirja, ja vaikka nuorisokielisenä tavoitteleekin ennen kaikkea suunnilleen yläkouluikäisiä lukijoita, tätä kehtaa kyllä suositella vähemmän tosikoille aikuisillekin, jotka haluavat vankentaa yleissivistystään, mitä länsimaisen kirjallisuuden klassikoihin tulee.Laakso on poiminut kelpo poikkileikkauksen kirjallisuushistoriaa, valinnoista ei ole suuremmin valittamista. Johanna Rojolan kuvitus on mukava lisä kirjaan.<a href="https://mementomori.social/tags/kirjamastodon" class="mention hashtag" rel="nofollow noopener" target="_blank">#kirjamastodon</a> <a href="https://mementomori.social/tags/kirjamasto" class="mention hashtag" rel="nofollow noopener" target="_blank">#kirjamasto</a> <a href="https://mementomori.social/tags/nuortenkirjat" class="mention hashtag" rel="nofollow noopener" target="_blank">#nuortenkirjat</a> <a href="https://mementomori.social/tags/tietokirjat" class="mention hashtag" rel="nofollow noopener" target="_blank">#tietokirjat</a>

raijapNälkäpeli 5:n jälkeen seuraavaksi pitää kyllä lukea kirjaston lainakirja. On nimittäin 3400+ sivua lainakirjoja luettavana. Olen hieman ahnehtinut enemmän kuin lukunopeuteni sallii. <a href="https://mastodontti.fi/tags/lukeminen" class="mention hashtag" rel="nofollow noopener" target="_blank">#lukeminen</a> <a href="https://mastodontti.fi/tags/kirjamastodon" class="mention hashtag" rel="nofollow noopener" target="_blank">#kirjamastodon</a>

msaariLaura Liimatainen: Sukellus S&S, 2025Esikoisteoksen päähenkilö Ulla pyrkii lääkikseen, taas, ja on muuttanut kesäksi Helsinkiin. Pääsykokeen tuloksia odotellessaan hän työskentelee Linnanmäellä grillissä ja haaveilee paremmasta huomisesta.Työkaveri Noomi on jo opiskelija ja kaikin puolin täydellinen: ennen kaikkea Noomi on laiha, toisin kuin Ulla. Uusi ystävyys tuntuu hyvältä, mutta Ullan on vaikea suhtautua siihen luottavaisesti.Elämän suunta on täysin auki ja itsensä hyväksyminen hankalaa. Tässä on kelpo sekoitus lihavuutta, luokkaa, ystävyyttä, itsetutkiskelua ja suunnan etsimistä.<a href="https://mementomori.social/tags/kirjamastodon" class="mention hashtag" rel="nofollow noopener" target="_blank">#kirjamastodon</a> <a href="https://mementomori.social/tags/kirjamasto" class="mention hashtag" rel="nofollow noopener" target="_blank">#kirjamasto</a>(Muokkaus: Parempilaatuinen kuva.)

Joonas RiekkolaKirjafileenä tänään Jennifer L. Armentrout: Verestä ja tuhkastaTällä kertaa arvostelussa jonkinlainen Tiktok-sensaatio tai jotain, kun laina-aika oli vain kaksi viikkoa. Poppylle on koko elämänsä kerrottu, että hän on jumalten valittu. Paljon enemmän häntä kiinnostaa olla mielitiettynsä valittu. Sitten vähän yliluonnollista mukaan ja romantasiahan siitä sukeutuu.<a href="https://mementomori.social/tags/KirjaMastodon" class="mention hashtag" rel="nofollow noopener" target="_blank">#KirjaMastodon</a> <a href="https://mementomori.social/tags/Lukeminen" class="mention hashtag" rel="nofollow noopener" target="_blank">#Lukeminen</a> <a href="https://mementomori.social/tags/KirjaFile" class="mention hashtag" rel="nofollow noopener" target="_blank">#KirjaFile</a> <a href="https://mementomori.social/tags/LuovaRuho" class="mention hashtag" rel="nofollow noopener" target="_blank">#LuovaRuho</a> <a href="https://mementomori.social/tags/JenniferLArmentrout" class="mention hashtag" rel="nofollow noopener" target="_blank">#JenniferLArmentrout</a> <a href="https://mementomori.social/tags/Verest%C3%A4JaTuhkasta" class="mention hashtag" rel="nofollow noopener" target="_blank">#VerestäJaTuhkasta</a><a href="https://youtu.be/2-nOQ4FVzXk" rel="nofollow noopener" translate="no" target="_blank">https://youtu.be/2-nOQ4FVzXk</a>

Piia BartosLuin kuukauden kirjan Tulen tyttäriä. Fantasia ei ole suosikkigenreni, mutta kirja oli silti mukava lukea. Tieteilijää jää vaivaamaan fantasiamaailman kummallisuudet, kuten miksei tuli polta niitä Tulen tyttäriä. 😅 En oikein tykännyt Naarnista ja Liviasta, he olivat vähän liian änkyriä ja itsenäisiä. Onneksi Vanja oli usein tasapainottamassa tarinaa. Kiitos, <a href="https://mementomori.social/@MariaCalendula" class="u-url mention" rel="nofollow noopener" target="_blank">@MariaCalendula</a>, etsin lisää sun kirjoja luettavakseni, kunhan taas eksyn kirjastoon. 🙂 <a href="https://mastodontti.fi/tags/AvoinLukupiiri" class="mention hashtag" rel="nofollow noopener" target="_blank">#AvoinLukupiiri</a> <a href="https://mastodontti.fi/tags/KirjaMastodon" class="mention hashtag" rel="nofollow noopener" target="_blank">#KirjaMastodon</a>

NikoYasmin Zaher: The CoinSanon heti alkuun, etten ihan ymmärtänyt tätä kirjaa. The Coin edustaa ns. unhinged women -genreä, jota oon joskus kuvannut suomeksi raiteiltaan suistuneita naisia kuvaavaksi kirjallisuudeksi. Tunnetuimpia raiteiltasuistumiskirjoja taitaa olla Ottessa Moshfeghin Vuosi horroksessa, jota en myöskään aivan tajunnut. Vaikka mä oon molemmissa tapauksissa jäänyt vähän ulapalle, ovat monelle muulle lukijalle varmasti kovasti katarttisia kertomukset alussa hyvin hillityistä naisista, jotka pikkuhiljaa muuttuvat korostuneen villeiksi, kurittomiksi ja jopa ällöiksi. The Coin kertoo New Yorkissa asuvasta varakkaasta palestiinalaisnaisesta, joka opettaa lahjakkaille mutta huono-osaisille pojille tarkoitetussa koulussa. Rivien välistä on luettavissa, että työ on todellisuudessa melko arkista, mutta päähenkilö kirjoittaa siitä itselleen mahtipontista tarinaa. Opetusuunnitelmaan nojaamisen sijaan hän opettaa oppilailleen kriittistä ajattelua, korostaa omaa tärkeyttään ja sotkeutuu välillä liiankin kanssa poikien elämiin. Tavallaan päähenkilö ärsyttää, mutta toisaalta häntä alusta asti ymmärtää, sillä on selvää, että koko elämä on hänelle kulissia: työn lisäksi hän performoi jonkinlaista kunnollisuutta, puhtautta ja onnistunutta yhdysvaltalaisuutta vapaa-ajalla, ja etenkin kirjan alkupuolella hänelle on tärkeää näyttää aina ja kaikkialla huolitellulta. Vaikutelmaa korostavat uuvuttavat ja toistuvat kuvaukset siitä, minkä luksusmerkin vaatteita hän milloinkin pitää. Loppua kohden kulissi hajoaa, tietenkin, ja kerronta saa surrealistisia piirteitä. Zaher kirjoittaa hyvin, mutta The Coinista on hankala saada otetta, koska kirja koostuu useista loppupeleissä aika irtonaisista teemoista, joiden ainoa tarkoitus tuntuu olevan ilmentää päähenkilön moraalista harmautta ja ailahtelevaisuutta. Koska hän ei tiedä, kuka on, voi hän toimia käytännössä miten tahansa. Varmasti sellaisia ihmisiä on, mutta romaanihahmona hän tuntuu jotenkin hankalalta, hänen tekemisistään on vaikea välittää. Muutenkin kyllästyttää just jonnekin New Yorkiin sijoittuva kirjallisuus, jonka arvioissa hehkutetaan, että no nyt, tämä on saavuttanut “New Yorkin hengen” ja siksi pakko lukea.<a href="https://mementomori.social/tags/KirjaMastodon" class="mention hashtag" rel="nofollow noopener" target="_blank">#KirjaMastodon</a> <a href="https://mementomori.social/tags/NikonKirjat" class="mention hashtag" rel="nofollow noopener" target="_blank">#NikonKirjat</a>

Susanna Iivonen-Miten Minna Canthin päivää kuuluu viettää? <a href="https://mastodon.online/tags/kirjamastodon" class="mention hashtag" rel="nofollow noopener" target="_blank">#kirjamastodon</a>

OmppuHuomisen Minna Canthin pävän kunniaksi tekstini Canthin pienoisromaanista Köyhää kansaa (1886). Kirjoitin alla olevan tekstin vuonna 2018 ja se on edelleen valitettavan ajankohtainen, kuten Canthin pienoisromaanikin.*Köyhä on nykyisin kirosana. Sen vuoksi uhallakin kirjoitan köyhä köyhä köyhä köyhä köyhä köyhä. Rikkaan mukaan köyhyys on omaa syytä ja merkki siitä, että ihminen on sillä tapaa surkea ja kyvytön, että ei ole pystynyt itseään köyhyydestä pois nostamaan. Sinä rikas, jospa luottokorttiesi valkoisessa kohinassa tarttuisit Minna Canthin Köyhään kansaan. Ei se köyhä sieltä kirjan sivuilta pääse sinun elämääsi tuhoamaan.Minna Canthin pienoisromaani Köyhää kansaa julkaistiin vuonna 1886. Se on naturalistisuudessaan järkyttävä ja koskettava kertomus Holpaisen perheestä, jolla ei ole mitään ja jolta loputkin viedään, kuten sänky vuokranmaksuksi.Isä-Holpainen on työtön. Äiti Mari valvoo yöt Anni-vauvan vieressä, joka on kovasti kipeänä. Lisäksi perheeseen kuuluu silmävikainen ja muutoinkin sairaalloinen Hellu-tyttö, joka tekee parhaansa äitiä auttaakseen sekä pojat Petu ja Ville. Ruoasta on jatkuvasti pulaa ja syömäpuuhiin päästään yleensä vasta silloin, kun Hellu palaa takaisin kotiin päivittäiseltä ruoankerjäyskierrokseltaan. "Saalis" on kuitenkin aina liian pieni riittääkseen koko perheen tarpeiksi ja Mari säännöstelee omaa syömistään, jotta muut perheenjäsenet saisivat enemmän vatsantäytettä.Canth luo Marista kuvan kaikkensa perheensä eteen antavana äitinä, jonka tarpeet tulevat aina viimeisinä. Näin hän esittää kysymyksen: näinkö kuuluu olla? Onko oikein, että Mari uhraa itsensä päivä ja yö toisensa jälkeen? Marin tapa asettaa muu perhe ykkösprioriteeksi on niin tinkimättömästi kuvattu, että tekee mieli huutaa kiukusta. Auttakaa nyt hyvät ihmiset Maria! Nyt on yhdellä naisella niin suuri tinki, ettei siitä voi täysissä järjen ja sielun voimissa selvitä. Onneksi naapurin parempiosaiselta Tiina Katrilta liikenee apetta välillä Holpaisillekin.Ja huonostihan Marin käy. Canth kuvaa riipaisevasti Anni-vauvan viimeisiä henkäyksiä ja Marin suistumista surun ja köyhyyden aiheuttamaan hulluuteen. Köyhässä kansassa ei ole valon pilkahduksia. On vain kurjuutta ja suurempaa kurjuutta. Uskonnosta Mari on etsinyt lohtua, mutta sekään ei enää auta Marin ajautuessa yhä vahvemmin houreiden maailmaan.Niin se oli, Jumala ei köyhästä välittänyt, vaan oli heidät hylännyt ja jättänyt pahjojen henkien valtaan ...Köyhän osa on parhaimmillaan tehdä työtä naurettavan pientä korvausta vastaan. Tämä 1800-luvun lopun "esitaylorismi" vie köyhältä terveyden. Joko annat ruumiisi riittämätöntä palkkaa vastaan tai olet ilman niitäkin pennejä. Lopo tiivistää tilanteen nasevasti:Eikä ne herrat välitä siitä, vaikka joku henkensäkin heittää; tietävät, että jäähän niitä orjia vielä heidän varalleen, koska köyhää kansaa on maassa paljon.Erityisen riipaisevasti Köyhässä kansassa tulee esiin Marin huoli lastensa tulevaisuudesta. Onko sitä olemassa edes mahdollisuutena? Hän pelkää poikiensa joutuvan vankilaan, sillä ovathan nämä jo varastaneet naapurista leipää nälkäänsä. Entä sitten "vaivainen ja kivualias" Hellu? Hänen tulevaisuutensa Mari epäilee olevan köyhäintalossa "ihmisten tyrkittävänä ja hosuttavana." Anni-vauvan Mari uskoo varttuvan kauniiksi nuoreksi naiseksi, mutta mitä hyötyä siitäkään on. Oikeastaan päin vastoin, sillä kauniita köyhiä tyttöjä miehet viettelevät ja käyttävät hyväksi, ja sen jälkeen pitävät kuin "luutturättiä."Köyhyys on ikävä häiriö rikkaiden maisemassa. Se on synkkyyttä synkkyyden päälle. Puutetetta puutteen vieressä. Ja mitä tulee toivoon tekee sekin Canthin romaanissa kuolemaa yhä kiihtyvään tahtiin.Kun Mari Annin kuoleman jälkeen sekoaa hänet toimitetaan köyhäinhoitolaitokseen ja työnnetään siellä pimeään koppiin. Holpaisesta tulee yksinhuoltaja, joka yrittää parhaansa mukaan pitää perhettään hengissä. Toisinaan hän kuulee köyhäinhoitolaitoksesta sydäntä särkevää huutoa, eikä hänellä ole epäilystä siitä kenen huudosta on kyse.Köyhää kansaa on pamfletinomainen puheenvuoro köyhien elämästä. Tässä pienoisromaanissa Canthin yhteiskuntakritiikki on suoraa ja terävää. Onhan selvää, että asiat voisivat toisinkin olla, mutta ne, jotka pystyisivät köyhien tilannetta parantamaan, eivät tunne halua niin tehdä. Kuulostaako tutulta?Canthin teos omaa runsaasti kytkentöjä nykyaikaan, vaikka toki reilut sata vuotta sitten köyhyys oli ilmiasultaan osin erilaista. Sen pohjalla oleva puute ja toivottomuus sekä niiden aiheuttama epävarmuus on kuitenkin samaa ilmiötä kuin mitä tämänkin päivän köyhyys.Köyhässä kansassa lääkäri ja pappi keskustelevat köyhien tilanteesta. Lääkärin mukaan köyhien ja rikkaiden välistä rajaa tulisi murtaa takaamalla, että kaikilla on työtä ja ruokaa. Nykyajan vastaus: aktiivimalli ja leipäjonot. Lisäksi lääkäri nostaa esille terveydenhoidon merkityksen. Nykyajan vastaus: sote, josta ei ota itse pirukaan selvää ja tuskin edes sen laatijat. "Huonojen ja parantumattomasti sairaiden" tilanteen lääkäri ratkaisisi ottamalla heidät "nopealla tavalla tuskattomasti hengiltä." Tätä vaihtoehtoa hallitus ei vielä ole tuonut esiin, mutta lienee pelkkä ajankysymys, milloin tämäkin asia sanotaan ääneen.Köyhän kansan papissa lääkärin ehdotus herättää kammoksuntaa, mutta lääkäri kuittaa toteamalla, että tapetaanhan ihmisiä sodassakin. Suorastaan yllytetään siihen. Kaiken kaikkiaan lääkärin ja papin välisessä keskustelussa nousee esiin mielenkiintoisia moraalisia kysymyksiä, joihin vastauksia on tänä päivänä yhtä vähän kuin Canthin romaanin ilmestymisen aikoihin.Köyhää kansaa on - valitettavasti - edelleen ajankohtainen teos. Näkyvissä ei myöskään ole merkkejä, jotka siltä sen ajankohtaisuuden olisivat viemässä. Canthin pienoisromaani ei ole pelkästään kirjoitusajankohtansa yhteiskunnallinen kuva, vaan peili josta lukijaa katsoo takaisin nykyajan köyhien elämäntilanteen hallituspolitiikan siunaama yhä syvempi kurjistuminen.<a href="https://mementomori.social/tags/kirjamastodon" class="mention hashtag" rel="nofollow noopener" target="_blank">#kirjamastodon</a> <a href="https://mementomori.social/tags/koyhyys" class="mention hashtag" rel="nofollow noopener" target="_blank">#koyhyys</a>

Anne 🏳️‍🌈🇪🇺Bara bada bastu alkaa varmaan olla tuttu jo lähes kaikille mutta kuinka moni tiesi, että <a href="https://mementomori.social/tags/Kaj" class="mention hashtag" rel="nofollow noopener" target="_blank">#Kaj</a> -ryhmän A eli Axel Åhman on myös kirjailija?Åhmanin esikoisromaanin Eldsjäl keskiössä on pienen kylän yli satavuotias perinteikäs nuorisoseurantalo. Seuran puheenjohtaja Daniel on jo yli vuosikymmenen ajan uhrannut lähes kaiken vapaa-aikansa pitääkseen talon kunnossa ja ennen kaikkea saadakseen jokavuotisen revyyn toteutettua. Tänä vuonna tuntuu kuitenkin että vastoinkäymiset seuraavat toisiaan ja koko esitys on vaarassa.Kirja on rakkaudenosoitus haja-asutusalueille ja niiden väsymättömille tarmonpesille, tulisieluille jotka vuodesta toiseen pistävät itsensä likoon seuratoiminnan ja kotiseudun puolesta. Ei voi kuin ihastella minkälainen multitalentti Åhman on: huumorin ja musiikin lisäksi hänellä on myös kirjoittamisen lahja.<a href="https://mementomori.social/tags/kirjamastodon" class="mention hashtag" rel="nofollow noopener" target="_blank">#kirjamastodon</a> <a href="https://mementomori.social/tags/lukeminen" class="mention hashtag" rel="nofollow noopener" target="_blank">#lukeminen</a>

Henna Karppinen-KummunmäkiSain vinkin tehdä <a href="https://mastodon.social/tags/esittely" class="mention hashtag" rel="nofollow noopener" target="_blank">#esittely</a> joten tässä tulee! Olen FT, tietokirjailija ja kulttuurihistorioitsija sekä koiramamma. Tilillä siis yleistä humanistihöpinää, kirjailijan arkea ja koirasisältöä. Tänä keväänä olen lisäksi ensimmäistä kertaa ehdolla kuntavaaleissa Espoon Vihreissä. 💚 Yritän kuitenkin pitää vaalisisällön maltillisena. Mutta esittelen jo tässä yhteydessä kirjailijan assistenttini Topi Sorsakosken. <a href="https://mastodon.social/tags/kirjat" class="mention hashtag" rel="nofollow noopener" target="_blank">#kirjat</a> <a href="https://mastodon.social/tags/kirjamastodon" class="mention hashtag" rel="nofollow noopener" target="_blank">#kirjamastodon</a> <a href="https://mastodon.social/tags/kulttuurihistoria" class="mention hashtag" rel="nofollow noopener" target="_blank">#kulttuurihistoria</a> <a href="https://mastodon.social/tags/sheltti" class="mention hashtag" rel="nofollow noopener" target="_blank">#sheltti</a> <a href="https://mastodon.social/tags/koirat" class="mention hashtag" rel="nofollow noopener" target="_blank">#koirat</a>

Sanna HirvonenBachelard esittelee tässä teoksessa myös topofilian eli paikan rakastamisen käsitteen. ”Tämä arvolataus antaa puitteet turvapaikkojen ja huoneiden tutkimukselle.” Topofilia tuntuu liittyvän ennen kaikkea ”onnellisiin” ja ”ylistettyihin” tiloihin. <a href="https://mastodon.social/tags/lukeminen" class="mention hashtag" rel="nofollow noopener" target="_blank">#lukeminen</a> <a href="https://mastodon.social/tags/kirjamastodon" class="mention hashtag" rel="nofollow noopener" target="_blank">#kirjamastodon</a>

Hanna Morre"Nälkäpeli on yksi ”romantasian” eli romanttisen fantasiakirjallisuuden suosioon nostattaneista kirjasarjoista.Fantasiaa ja romantiikkaa on sekoitettu aina kirjallisuudessa, mutta romantasiasta on tullut maailmalla iso ilmiö etenkin vuoden 2023 aikana. Romantasiasta ovat innostuneet erityisesti nuoret aikuiset. Ilmiö on levinnyt etenkin sosiaalisessa mediassa ja kirjojen ympärille on kasvanut innokas fanikunta.– Kun ensimmäinen Nälkäpeli-kirja ilmestyi vuonna 2008, romantasia-termiä ei ollut vielä olemassakaan. Nälkäpelit ovat dystopiaromaanien bestseller-kirjoja, mutta yhtälailla ne voidaan liittää myös romantasia-genreen, WSOY:n Liisa Aalto sanoo."AAARRRGGHHHH!!!! Ei näin. Ei jumankauta näin! Tätä tää on, kun kirja halutaan nähdä ennen kaikkea myyntilukuina eikä minään muuna. Sen väitetään olevan sitä mikä myy, vaikkei se sitä olekaan. Ja tämä jos mikä on niin lyhyen tähtäimen markkinointia, ettei mitään rajaa.Mua suututtaa tämä aivan erityisesti seuraavista syistä: 1. Kirjoitan itse romantasiaa – siis nimenomaan fantasiaa, jossa romanttisella juonella on hyvin keskeinen osuus. 2. Olen kirjoittanut tietokirjan näistä spekulatiivisen fiktion peruslajeista (Mitä kummaa – opas kotimaiseen spekulatiiviseen fiktioon). Teos on yli 10 vuotta vanha eikä silloin romantasia ollut mikään juttu (romanttinen fantasia toki oli olemassa ja on yhä), mutta siellä selvitetään mm. se, mitä eroa on scifillä ja fantasialla. 3. Tällainen aliarvioi lukijoita ja syö lukijuudelta maata jalkojen alla. 4. Tää on osoitus siitä, ettei kustantamoissa olla aina kärryillä siitä mitä sieltä myydään ja se on perseestä etenkin kirjailijoita kohtaan. 5. Tää nyt vaan on ahnetta paskaa.Aaarrgghh!! Kiihtyi hän siitä ja meni tunteisiin tämä nyt kyllä sitten perkele.Kiitos ja anteeksi.<a href="https://mementomori.social/tags/kirjamastodon" class="mention hashtag" rel="nofollow noopener" target="_blank">#kirjamastodon</a> <a href="https://mementomori.social/tags/spefi" class="mention hashtag" rel="nofollow noopener" target="_blank">#spefi</a> <a href="https://mementomori.social/tags/romantasia" class="mention hashtag" rel="nofollow noopener" target="_blank">#romantasia</a> <a href="https://mementomori.social/tags/kirjallisuus" class="mention hashtag" rel="nofollow noopener" target="_blank">#kirjallisuus</a> <a href="https://mementomori.social/tags/lukeminen" class="mention hashtag" rel="nofollow noopener" target="_blank">#lukeminen</a> <a href="https://yle.fi/a/74-20149383" rel="nofollow noopener" translate="no" target="_blank">https://yle.fi/a/74-20149383</a>

prsprttr☕️Luen joka ilta sängyssä, pimeässä, ennen nukkumaanmenoa. Kindlellä luvussa oleva kirja, Brandon Sandersonin Mistborn-trilogian ensimmäinen osa, The Final Empire, on saamassa saman kohtalon, kuin Leigh Bardugon korppi-duologia sai: 1) saan luettua ehkä 5-10 sivua ennen kuin lamppu sammuu 2) seuraavana päivänä en muista viimeisimmistä sivuista mitään ja ne pitää lukea uudestaan 3) edistyminen on siis sairaaaaan hidastaHyvänä pointtina kirjaa ja sen maailmaa tulee makusteltua ainakin usein :D<a href="https://mementomori.social/tags/lukeminen" class="mention hashtag" rel="nofollow noopener" target="_blank">#lukeminen</a> <a href="https://mementomori.social/tags/kirjamastodon" class="mention hashtag" rel="nofollow noopener" target="_blank">#kirjamastodon</a>

NikoEsittelytekstiä lukuun ottamatta mikään mun postaus täällä ei oo saanut yhtä paljoa tykkäyksiä tai buustauksia kuin eilinen kirjoitus Öidenvartijan kirjasta. Itteni puolesta näkyvyys tai näkymättömyys ei juuri kiinnosta enkä näitä lukuja sinänsä seuraa, mutta on kyllä kiva huomata, että kotimainen spefi kiinnostaa 🐉 <a href="https://mementomori.social/tags/KirjaMastodon" class="mention hashtag" rel="nofollow noopener" target="_blank">#KirjaMastodon</a>

SaasteMuistipoliisi tarttui käteeni ihan sattumalta. Jostain syystä kannen kuva sekä takakannen hyvin lyhyt kuvaus veti minua puoleensa.Hyvä niin, sillä Yoko Ogawan Muistipoliisi osoittautui yllättävällä tavalla mielenkiintoiseksi kirjaksi. Ei välttämättä kaikkia varten, mutta minä tykkäsin. Dystooppista meininkiä maailmassa, jossa ihmisten muistot eivät ole pysyviä ja muistipoliisi pitää huolen, että unohdetut asiat pysyvät unohdettuina.Tarkempi arvostelu blogissa: <a href="https://saaste.net/blogi/2025/muistipoliisi/" rel="nofollow noopener" translate="no" target="_blank">https://saaste.net/blogi/2025/muistipoliisi/</a><a href="https://mementomori.social/tags/kirjat" class="mention hashtag" rel="nofollow noopener" target="_blank">#kirjat</a> <a href="https://mementomori.social/tags/lukeminen" class="mention hashtag" rel="nofollow noopener" target="_blank">#lukeminen</a> <a href="https://mementomori.social/tags/KirjaMastodon" class="mention hashtag" rel="nofollow noopener" target="_blank">#KirjaMastodon</a>

Recent searches

Search options

Administered by:

Server stats:

#kirjamastodon